Ensin pahoittelut pitkään päivittelytaukoon, kaikenlaista on tapahtunut. Huonoa ja hyvää. Treffailin erästä ihmistä, se kaatui käytännön syistä. Odottelen koepalatuloksia. Sain osa-aikaisen työpaikan. Minut valittiin vaihto-oppilaiden edustajaksi opiskelijajärjestöön.
Upeita ystäviäni on taas lähtemässä pois Suomesta, osa heistä on vaihtareita, osa lähtee itse vaihtoon. Vuosi sitten olin itse se, joka lähti. Nyt olen suunnitellut uutta lähtöä kevääksi, tuntuu jotenkin upealta miten muutaman kerran jo nyt muutamat ystäväni ovat käskeneet minua olemaan jättämättä heitä. Eräs minulle hyvin tärkeä ihminen laittoi koko jutun hyvin: "toivon niin että pääset sinne, olisin niin onnellinen sun puolesta, mutta mä en todellakaan halua että sä joudut sit lähtemään." Tämä lämmittää mieltä todella paljon, olen yleensä ollut sellainen edestakaisin kulkija, etten ole aina ehtinyt saamaan tärkeitä ystäviä. Olen kuitenkin sen verran ikiliikkuja, en pysty jäämään yhteen paikkaan kauaksi aikaa. En myöskään pysty olla enää palaamatta takaisin.
"Ask me where I go tonight I go back to today last year.
Me and you had to make each other happier,
now there´s hope with everything.
It´s hard enough to feel the world as
it is and hold on anything.
Without these quiet times you´ve brought round here.
I´m gonna have to run away, I´m sure that
I belong some other place.
I´ve seen another side of all I´ve
seen it keeps me wondering where
my family is.
It´s hard enough to see the world as it
is, and hold on anything.
Without these quiet times coming round here.
Now I miss you...
Now I want you..."
Quiet Times by Dido
