Farewell

Ensin pahoittelut pitkään päivittelytaukoon, kaikenlaista on tapahtunut. Huonoa ja hyvää. Treffailin erästä ihmistä, se kaatui käytännön syistä. Odottelen koepalatuloksia. Sain osa-aikaisen työpaikan. Minut valittiin vaihto-oppilaiden edustajaksi opiskelijajärjestöön.

Upeita ystäviäni on taas lähtemässä pois Suomesta, osa heistä on vaihtareita, osa lähtee itse vaihtoon. Vuosi sitten olin itse se, joka lähti. Nyt olen suunnitellut uutta lähtöä kevääksi, tuntuu jotenkin upealta miten muutaman kerran jo nyt muutamat ystäväni ovat käskeneet minua olemaan jättämättä heitä. Eräs minulle hyvin tärkeä ihminen laittoi koko jutun hyvin: "toivon niin että pääset sinne, olisin niin onnellinen sun puolesta, mutta mä en todellakaan halua että sä joudut sit lähtemään." Tämä lämmittää mieltä todella paljon, olen yleensä ollut sellainen edestakaisin kulkija, etten ole aina ehtinyt saamaan tärkeitä ystäviä. Olen kuitenkin sen verran ikiliikkuja, en pysty jäämään yhteen paikkaan kauaksi aikaa. En myöskään pysty olla enää palaamatta takaisin.

"Ask me where I go tonight I go back to today last year.
Me and you had to make each other happier,
now there´s hope with everything.
It´s hard enough to feel the world as
it is and hold on anything.
Without these quiet times you´ve brought round here.
I´m gonna have to run away, I´m sure that
I belong some other place.
I´ve seen another side of all I´ve
seen it keeps me wondering where
my family is.
It´s hard enough to see the world as it
is, and hold on anything.
Without these quiet times coming round here.
Now I miss you...
Now I want you..."

Quiet Times by Dido

lomalomalomaloma...

On ollut todella rentouttava loma! Päivät on mennyt pitkään nukkuessa, baareissa istuskelemassa, kavereiden kanssa Frendit-maratonia pitäessä... On ollut todella virkistävää käydä baareissa istuskelemassa ja puhumassa kaikesta kavereiden kanssa eikä aina mennä tanssimaan klubeille! Samalla saimme inspiksen lähteä Tukholmaan ja järjestämään pikkujouluVIIKONLOPUN 50:lle ihmiselle!Viimeinen lomapäivä huomenna meneekin ostoksilla ja sitten näen yhden upeimmista ystävistäni muutaman lasillisen merkeissä!

Toimin myös amorina kahdelle hyvin ujolle kaverilleni. :) Heidän treffeille menosta tuli minulle mielettömän hyvä olo, sain vaikuttaa heidän elämäänsä. ;) Tästä hyvästä sain tänään ruukkuruusun ystävältäni. Kiitoksia! Haha tuli vaan mieleen, että jos päädytte naimisiin, minä sitten pidän puheen! ;)

Tekisipä joku jotain minunkin "suhteelleni"... Muutama on kyllä lupautunut auttamaan, mutta en kuitenkaan halua toisten sotkeutuvan tähän, aivan itse minun pitää tämä hoitaa. :) Meillä on SELVÄ kommunikaatio-ongelma, en tajua miten on mahdollista että kaksi ihmistä ymmärtää toisiaan niin väärin! :D Jopa hänet tuntevat kaverini ovat aivan ymmällään tästä tilanteesta! Selvitän koko asian seuraavan kerran kun näen hänet, tosin siihen hetkeen kestää vielä vähän aikaa, sillä hän on matkoilla nyt. Ainakin sitten saan edes closuren tälle, toivottavasti onnellisen, mutta tällä hetkellä ei sillä ole edes väliä... En vaan jaksa epätietoisuutta.

Itsetutkiskelua...

"It's hard to say that I was wrong
It's hard to say I miss you
Since you've been gone it's not the same
It's hard to say I held my tongue
It's hard to say if only
Since you've been gone I'm not the same"

Hard to Say by The Used

Synttärini olivat ja menivät. Nyt vähän vanhemmalla iällä olen liittänyt synttäreihini tiettyä melankoliaa, tuntuu ettei elämäni ole oikein sitä, mitä haluaisin sen olevan. Ongelmana on vain, etten tiedä miten minun pitäisi muuttaa sitä. Nuorempana minulla oli tapana suunnitella ja ajattelin hyvinkin pitkällä tähtäimellä. Nykyään elän käytännössä päivän, korkeintaan viikon, kerrallaan.

Tämä postaus voi tuntua monesta hiukan oudolta ja liioittelultakin, joten muutama fakta ensin: 1. Etelä-Afrikka on maailman vaarallisimpia valtioita 2. Raiskausluvut ovat maailman suurimmat 3. On tavallista, että ulkomaalaisia otetaan feikki-takseihin (vaikea erottaa) ja heidät ryöstetään yms. 4. EI IKINÄ saa kävellä yksin illan hämärtyessä 5. On alueita, joille valkoihoisten EI IKINÄ pidä mennä!!! 6. Älä luota ihmisiin!! Näitä tarinoita kuulee valitettavan usein. : (

Monet ihmettelevät miksi oikein haluan takaisin Etelä-Afrikkaan, niinpä... Hulluahan se on haluta sellaiseen maahan. Kuitenkin, maan vaihtelevaisuus ja täysin erilainen elämä kiehtoo ja tuntuu omilta.

 

Olenkin nyt yrittänyt miettiä miten voisin hiukan "spice up" kaikkea ja ensimmäisenä on tullut (tietenkin) mieleen, että lähtisin pariksi kuukaudeksi Etelä-Afrikkaan takaisin. Minulla olisi juuri sopivasti aikaa siihen alkuvuodesta, mutta jokin alitajunnassa on esteenä...

Vanhemmiten olen alkanut huolehtimaan enemmän turvallisuudestani. Tällä tarkoitan esim. että kesällä en halunnut mennä Lintsin kaikkiin laitteisiin, koska fiksumpi puoleni muistutti, että on turha ottaa riskiä siitä että jotain tapahtuisi. Samoin nyt kun mietin miten rohkeasti liikuin Johannesburgissa vuosi sitten, ainoana ajatuksena tulee mieleen, että se oli aivan mielettömän typerää ja onneksi mitään ei tapahtunut, vaikka käytännössä useamman kerran asetin itseni suoraan vaaraan. Tämä hiukan estää sinne lähtöä... Tiedän hyvin millaista todellisuus on siellä ja kuinka vaarallista siellä todella on! Saa nyt nähdä, noin viikon sisällä teen päätöksen... Vanhempani ovat varmaan taas niiiin innoissaan, he ovat asuneet Etelä-Afrikassa myös ja tietävät liiankin hyvin mitä kaikkea heidän tutuilleen on tapahtunut ja eivät varmasti ole yhtään innoissaan, että heidän 21-vuotias vaalea tytär lähtee taas tutkimaan maata. :D Ymmärrän heitä täydellisesti, olenhan itsekin hiukan huolissani asiasta, mutta mutta... ei sellaiset asiat voi rajoittaa elämää kovinkaan paljoa.

I don't know you anymore...

"I don't know you anymore
I don't recognize this place
The picture frames have changed and so has your name
We don't talk much anymore
We keep running from the pain
But what I wouldn't give to see your face again"

I Don't Know You Anymore by Savage Garden

Tämä tuli mieleen, kun näin entisen poikaystäväni lisänneen minut ystäväkseen Facebookissa. Seurustelimme aikoinamme pari vuotta ja vaikka erosta on yli vuosi, epäröin paljon hyväksynkö hänen pyyntöään. Hän oli minulle aikalailla se "first real love". Se, jota ei vaan pysty unohtamaan. Olemme ystäviä nykyään ja näemme silloin tällöin, emme kuitenkaan puhu täysin henkilökohtaisista asioista enää, varsinkaan mahdollisista uusista tyttö-/poikakavereista! Tuntuisi, että Facebookin kautta joutuisin liian lähelle kosketuksiin hänen henkilökohtaisen elämän kanssa ja voin vaan kuvitella kun joskus kirjautuessani Facebookiin näen news feedissä "x is now listed as in a relationship with.." ja tätä en halua nähdä! Vaikken halua häntä takaisin enää millään tasolla, tuntuu vaikealta antaa hänen mennä eteenpäin enkä todella halua tietää, jos hän alkaa seurustelemaan! En tiedä mikä siinä on, onhan minulla itsellänikin säpinää vähän siellä ja täällä.

Mielettömän mieletön elämä :)

Haluan tehdä oikein erityspostauksen lempituotteestani ikinä - Labellon Sun-huulirasva! Se on niin mielettömän hyvä ja tekee kaikkea, mitä minä huulirasvalta haluankin! Se kostuttaa huulia hyvin JA tekee huulista todella vaaleat, aivan upea myös pohjustukseen tämän takia!

Jotkut ovat varmaan huomanneet, että käytän sanaa "mieletön" suhteellisen paljon. Se tulee minulta täysin luonnostaan, kaikki asiat joihin ryhdyn, ovat  yleensä mielettömiä minulle. Nämä mielettömät asiat vaihtelevat noin viikottain, aina tulee uusi, entistä mielettömämpi, asia. Taidan innostua asioista liiankin helposti ja sitten täysin out of the blue keksin vielä paremman asian ja vaihdankin suuntaa unohtaen sen ah-niin-mielettömän jutun täysin. Superlatiivielämää näköjään.

 

Nykyään parhaimmat kaverini pitävät koomisena innostumistani kaikista pienistä asioista, koska tuntuu että useat muut ihmiset eivät ymmärrä mitä erikoista jossain asiassa on. Ehkä tämä vielä häviää vanhenemisen myötä, toisaalta toivon että se säilyy, mutta toisaalta... onhan se rasittavaa vaihtaa koko ajan innostuksen kohdetta. Tämä kuvastuu erityisesti opiskeluissani. Yhtenä päivänä ratikassa minulle tuli mieleen, että haluankin opiskella jotain täysin muuta, ainetta, jota en ollut ikinä edes ajatellutkaan. Olin aivan innoissani tästä pari päivää, kunnes tuli toinen innostuksen kohde. Vaikeaa välillä, mutta ainakin elämä pysyy mielenkiintoisena!

Why Don't You and I...

Tentti meni ihan kivasti. :) Päivää paransi vielä, että löysin Stockalta upean tummansinisen villakangastakin. Minulla ei sattunut olemaan pankkikorttia mukana (yritän hillitä shoppailuja :D), joten jätin sen varaukseen ja huomenna olisi tarkoitus käydä ostamassa se (ellen löydä ennen sitä vielä täydellisempää takkia).

Joskus on niin hyvä olla viikonloppu ihan rauhassa. Laittaa vaan collegehousut päälle, katsoa Sinkkuelämää-tuotantokauden ja syödä Ben & Jerry's-jäätelöä samalla. Täydellistä! Liian harvoin tosin tulee tehtyä tuota enää, yleensä kaverit saa houkuteltua baariin tai random-bileisiin ja jotenkin ketuttaa istua kotona, kun kaikki muut ovat juhlimassa. Onhan sitä sitten vanhempanakin aikaa viettää rentouttavia viikonloppuja... ;)

Huomenna olisi tosin tarkoitus käväistä yksissä bileissä ja toiveissa olisi nähdä tämä tietty mies, D, siellä. Miehen perässähän tässä näköjään juostaan, mutta sitähän ei ikinä myönnetä! Yksi parhaista kavereistani, Jeroen, varmaan tukehtuisi oluensa vahtoon tietäessään tämän, olen aina vakuuttanut hänelle, etten juokse miesten perässä vaikka mikä olisi! Mutta kun eivät he tunnu aina osaavan tulla minun luokseni! Tähän tosin vaikuttaa kärsimättömyytenikin, tullessani liian kärsimättömäksi voisin hyvinkin mennä sanomaan D:lle The Callingin Why Don't You and I-kappaleen kertosäkeistön mukaisesti:

"So I'm singn' ‘Why don’t you and I get together and take on the world
And be together forever
Heads we will and tails we’ll try again
So I'll say why don’t you and I hold each other and fly to the moon
And straight on to heaven
Cause without you they’re never going to let me in"

Tentti huomenna...

Huomenna sitten on pieni tentti. Kaikki ovat tienneet tästä jo viikon, mutta tänään puhuin useamman kanssa ja meillä kaikilla oli sama ajatus: "katsellaan sitten tänään illalla niitä papereita..." Voitte uskoa, ettei tehtävä (taaskaan) tuntunut kovin helpolta, olisi vaan pitänyt aloittaa silloin viikko sitten, mutta... I'm most productive at the last minute. Tai ainakin niin uskottelen itselleni!

Viikonloppusuunnitelmiin kuuluu kerrankin rentoutuminen ilman juhlimista. Viime aikoina on tullut väsyneenäkin mentyä bileisiin, mutta nyt ajattelin vaan levätä ja valmistautua ensi viikkoon. Lisäksi olisi kiva vihdoinkin parantua tästä flunssasta, jota on kestänyt kohta neljä viikkoa! Lauantaiksi on myös luvassa ostoskierros Stockalla äitini kanssa, sillä synttärini lähestyvät ja viime vuosina olen saanut äitiltäni aina lahjaksi shoppailukierroksen hänen kortillaan. Isäni kanssa olen sitten mennyt aina yhdessä katselemaan koruja. Enpä muuten tiedä miksi kumpikin antavat käytännössä "omat lahjat". :D Tällä hetkellä listalla ovat ainakin tietty huivi, Calvin Kleinin laukku ja tietyt timanttikorvikset! Ehkei se ikäkriisi tulekaan, saatan olla synttäreinäni liian keskittynyt timanttien kimmeltämiseen... :D

Thinking about you

"Yesterday I saw the sun shinin',
And the leaves were fallin' down softly,
My cold hands needed a warm, warm touch,
And I was thinkin' about you."

Thinking about you by Norah Jones

Kai tuo kertoo jo jonkin verran... Minulla oli siis mieletön viikonloppu reilun sadan ihmisen kanssa ja monet meistä ei välttynyt uusilta ystäviltä, draamalta tai uusilta ihmissuhteilta. Siitä se sitten lähti ja tänään olin todella kivoilla treffeillä vanhan ystäväni kotona ja hän kokkaili minulle. Olin hänen luonaan kuusi tuntia, aika meni mielettömän nopeasti! Toivottavasti tästä seuraa jotain jatkoa, hän on viikonlopun poissa mutta ehkä sunnuntaina... :) Lyhyesti sanottuna olen todella ihastunut, mutta myös hiukan huolissani, sillä usein ihastukseni eivät pääty hyvin erinäisistä syistä. Tämä tuntuu muutenkin jopa liian hyvältä ollakseen totta...  Lisäksi meitä kumpaakin yhdistää Etelä-Afrikka, jonne me kumpikin haluamme vielä muttaa takaisin! Tämä on nyt tälläistä ihastuneen hehkutusta, korkealta voi tosin olla nopea pudotus alas, valitettavasti.

Ihana ja mieletön ranskalainen ystäväni Cecile on muuttamassa takaisin Suomeen! Olemme nähneet viimeksi joskus toukokuussa ja minulla on mieletön ikävä häntä! En ole ikinä tavannut toista niin huoletonta, lämmintä ja hauskaa ihmistä. Hänen kanssaan pystyy puhumaan aivan kaikesta eikä hän arvostele, hän on myös aina valmis spontaaneihin tekoihin kuten minäkin!

Kai kaikki onkin aivan hyvin... Synttärit tosin lähestyy ja parinkympin kriisi tuntuu olevan taas kerran oven takana!

Osanotto

Syvät pahoittelut kaikille, keitä Kauhajoen kouluammuskelu koskee. On käsittämätöntä, että tällaista tapahtuu ja sitten vielä Timesin toimittajat revittelevät juttua täysin. Toisaalta en kritisoi heitä, sillä oikeassahan he ovat omalla tavallaan. Suomessa on liikaa aseita, poliisi teki virhearvion ja Suomen aselakia ei ole vieläkään muutettu.

Ymmärrän, että monet voivat ottaa kritiikkini voimakkaasti, mutta en vaan pysty ymmärtämään miksei Jokelan jälkeen asialle ole tehty mitään. Lisäksi Etelä-Afrikassa asuessani totuin jatkuvaan väkivallan vähentämisyrityksiin, tämä oli agendan tärkeimpiä kohtia. Jos yhdessä maailman vaarallisimmista kaupungeista on onnistuttu vähentämään väkivaltaa, miksei Suomessa ole saatu mitään aikaan vuoden aikana? Tätä voidaan taas miettiä vaalien alla.

Jouw idee van geluk.

"Ik ga niet weg, ik heb nog wat tijd gekregen
Zal altijd maar doorgaan, tot aan het eind
Ik heb je voor altijd, m'n hart gegeven
Ik draag je bij mij, tot het licht straks dooft."

Olin äitini kyydissä pitkästä aikaan ja kuulin kyseisen kappaleen pitkästä aikaa. Heti tuli tuttu tunne, sama tunne, joka aina tulee kuullessani sen. Joka kertaa pitää kuunnella sanat tarkkaan ja olen jossain kilometrien päässä silloin. Jotenkin tuo muistuttaa lapsuudesta, ajasta, jolloin kaikki oli suhteellisen huoletonta. Samalla tulee mieleen kaikki ihmiset, jotka ovat hävinneet elämästäni erojen, muuttojen ja elämänmuutosten mukana.

Meillä jokaisella on kappaleita, jotka vaan pysäyttävät vähäksi aikaan, mikä sinun on?

 

Rentouttava viikonloppuko?

 

Olipa taas viikonloppu... Perjantai meni eräillä synttäreillä, joissa oli noin sata ihmistä. Poliisien tulon jälkeen jatkettiin baariin ja taas meni liian myöhään... Siitä seurauksena heräsin lauantaina joskus kahden aikoihin ja kävin kaupassa, samalla suunnittelen tulevaa iltaa. Ilta sitten meni kavereiden kesken korttia pelatessa ja kerrosbileissä (siis yhden kerrostalon koko kerros järjesti yhteiset bileet). Koko kerros oli aivan täynnä ja en kovin kauaa edes viihtynyt siellä, joskus kahden aikaan olin jo kotona. :)

Tänään olen sitten yrittänyt kirjoitella immateriaalioikeuksista ja ei oikein ajatus ole kulkenut ollenkaan. Ajatukset ovat jo paljolti keskiviikon Oktoberfestissä ja mökkiviikonlopussa! Ehkä huono ajatus lähteä koko viikonlopuksi noin sadan ihmisen kanssa mökkeilemään ja pääasiassa dokaamaan. :D Kuitenkin ihan innoissani odotan sitä, viime kerralla oli aivan mieletöntä, kävimme tietenkin saunassa ja uimassa sekä tanssimme aamukuuteen! Turha sitten muistellakaan miltä tuntui viikonlopun jälkeen... ;)

Vielä ilotulituksista kuva:

Und du sagst: "Ich bin für dich da"

"Und Du meinst: "Laß uns Freunde sein"
und Du nimmst mich in den Arm
es war das erste Mal
das letzte Mal
es kostet mich mein Herz

Und Du sagst: "Ich bin für Dich da"
doch es ist niemals genug
es war das erste Mal
und das letzte Mal
ein anderes Gefühl von Schmerz"

Ein anderes Gefühl von Schmerz von Rosenstolz

Kaunis kappale, kuvaa hyvin elämääni tällä hetkellä. Yllätyin tosin iloisesti tänään, sillä sain sähköpostia henkilöltä, josta en ole kuullut noin vuoteen yhtään mitään. Tapasimme lentokentällä kaksi vuotta sitten, olin tuolloin menossa exäni luokse Saksaan ja juttelimme odottaessamme myöhästynyttä lentoamme ja sen aikana. Sen jälkeen lähettelimme muutamia sähköposteja kaverimielessä ja nyt kun me kumpikin olemme eronneet viimeaikoina, on todella piristävää ja mielenkiintoista olla yhteydessä taas. En kylläkään etsi mitään korviketta, koska ensin täytyy selvitellä asioita itsekseen. En edes kuvittele, että Axelista tulee minulle ikinä mitään enempää kuin satunnainen tuttu, mutta tuntuu että viime aikoina ihmisten vaihtuvuus elämässäni on ollut vähän liian suurta, joten oli kiva kuulla vanhasta tutusta! Olisi mieletöntä nähdä hänet uudestaan! Täytyykin varmaan lähteä käymään Saksassa taas... ;)

Huomenna, tai siis tänään, pitäisi suorittaa autokoulun kakkosvaihe. Kortti vanhenee parin viikon päästä, aika hyvin siis onnistuin lykkäämään kakkosvaiheeseen menoa ja nytkin menen sinne aika negatiivisella asenteella. Päivä on tosin tarkoitus aloittaa äidin kanssa lounaalla ja samalla ajattelin käydä ostamassa Gantin yhden kauluspaidan. Olen muuten viime päivinä yllättynyt useasti, miten kivoja t-paitoja Zarassa on! Yhdessä vaiheessa tuli harvoin käytyä siellä, mutta nyt lähes aina ostoksilla ollessa!

You were my everything by Aviation

This goes out to someone that was
Once the most important person in my life
I didn’t realize it at the time
I can’t forgive myself for the way I treated you so
I don’t really expect you to either
It’s just... I don’t even know
Just listen…
You’re the one that I want, the one that I need
The one that I gotta have just to succeed
When I first saw you, I knew it was real
I’m sorry about the pain I made you feel
That wasn’t me; let me show you the way
I looked for the sun, but it’s raining today
I remember when I first looked into your eyes
It was like God was there, heaven in the skies
I wore a disguise 'cause I didn’t want to get hurt
But I didn’t know I made everything worse
You told me we were crazy in love
But you didn’t care when push came to shove
If you loved me as much as you said you did
Then you wouldn’t have hurt me like I ain’t shit
Now you pushed me away like you never even knew me
I loved you with my heart, really and truly
I guess you forgot about the times that we shared
When I would run my fingers through your hair
Late nights, just holding you in my arms
I don’t know how I could do you so wrong
I really wanna show you I really need to hold you
I really wanna know you like no one could else know you
You’re number one, always in my heart
And now I can’t believe that our love is torn apart

I need you and
I miss you and
I want you and
I love you ‘cause
I wanna hold you,
I wanna kiss you
You were my everything
And I really miss you

I knew you gonna sit and play this with your new man
And then sit and laugh as you’re holding his hand
The thought of that just shatters my heart
It breaks in my soul and it tears me apart
At times we was off I was scared to show you
Now I wanna hold you until I can’t hold you
Without you, everything seems strange
Your name is forever planted in my brain
Damn it, I’m insane,
Take away the pain
Take away the hurt
Baby, we can make it work
What about when you
Looked into my eyes
Told me you loved me
As you would hugged me
I guess everything you said was a lie
I think about it, it brings tears to my eyes
Now I’m not even a thought in your mind
I can see clearly, my love is not blind

I just wish everything could have turned out differently
I had a special feeling about you
I thought maybe you did too
You would understand, but…
No matter what, you’ll always be in my heart
You’ll always be my baby
Our first day, it seemed so magical
I remember all the time that I had with you
Remember when you first came to my house?
You looked like an angel wearing that blouse
We hit it off, I knew it was real
But now I can’t take all the pain that I feel
Reach in your heart, I know I’m still there
I don’t wanna hear that you no longer care
Remember the times? Remember when we kissed?
I didn’t think you would ever do me like this
I didn’t think you’d wanna see me depressed
I thought you’d be there for me, this I confess
You said you were my best friend, was that a lie?
Now I’m nothing to you, you’re with another guy
I tried, I tried, I tried, and I’m trying
Now on the inside it feels like I’m dying

And I do miss you
I just thought we were meant to be
I guess now, we’ll never know
The only thing I want is for you to be happy
Whether it be with me, or without me
I just want you to be happy

Bilistä, ilotulitusta ja eroja

Tuossa siis lyhyesti kuluneen viikon tapahtumat. Kuulostaa jo hiukan The Hills-meiningiltä... Viikko siis alkoi biljardin pelaamisella ja hyvällä meiningillä, jatkui ilotulituksen SM-kisoihin ja taitaa loppua eroon ellei huomenna mitään erityistä tapahdu. Seurustelusuhteeni loppui tänään, päätimme että on parempi lopettaa ajoissa, ennen kuin tunteet syvenevät liikaa. Ongelmana on siis, että parin kuukauden päästä hän muuttaa pois Suomesta ja meillä kummallakin omat elämät ovat vasta alkamassa. Minäkään en tiedä mihin olen menossa ja ehkä on parempi, että teen nämä tärkeät päätökset itse, antamatta muiden vaikuttaa asiaan.

Olimme kummatkin hyvin surullisia tästä, mutta onnistuimme käymään kahvilla ja nauramaan vanhaan tapaan. Uskon, että pysymme ystävinä ja olen erittäin onnellinen jos näin käy.

Vähän aikaa minusta taas tuntui, että kaikelta hävisi taas suunta, mutta ehkä se vaan osoitti, että juuri nyt minun ei pitäisi sitoutua kehenkään. Ensin pitäisi löytää oikea suunta ja vihdoin päättää, että mitä oikeasti haluan. Olen mennyt edestakaisin jo reilun vuoden, muuttaen koko ajan mieltäni pääasiassa opiskelujen suhteen. Vähitellen pitäisi alkaa löytämään oma tie...

Entisen uusi - "Don't think of me" by Dido

"So you're with her
Not with me
I know she spreads sweet honey
In fact your best friend, I heard he spent
Last night with her
Now how do you feel, how do you feel?"

Tänään sitten kiirehdin Kamppiin ja vastaan tulee täysin yllättäen entinen poikaystäväni jonkun tytön kanssa. Hän ei esittele meitä toisilleen, haluaa vaan jatkaa matkaa mahdollisimman nopeasti sanottuaan, että soittaa huomenna. Seurustelimme noin kolme vuotta ja erosimme noin vuosi sitten, siitä asti olemme olleet enemmän ja vähemmän kavereita. En jäänyt paljoa miettimään asiaa, kunnes näin rautsikan metroasemalla heidän halailevan. Ei jäänyt kovin epäselväksi, että he seurustelevat. Vaikka meidän erostamme on jo niinkin kauan, minulle on vaikeaa hyväksyä entisen uutta suhdetta. Kai taustana on aina, että jossain määrin on alitajunnassa, että ehkä tämä tästä vielä, ehkä palaamme yhteen.

Ärsyttää myös, että meidän suhde oli aika vaikea, koska asuimme eri maissa reilun kahden vuoden ajan, kunnes hän muutti Suomeen opiskelemaan. Minusta tuntuu, että heidän suhde on nyt mahdollinen minun takiani. Minä ylläpidin vaikeaa suhdetta ja hommasin käytännössä hänelle opiskelupaikan, niin nyt nämä kaksi voivat olla onnellisia yhdessä!! En ole oikeastaan katkera, vaan vihainen ja hiukan pettynyt. Asiaa ei auta yhtään, että oma "suhteeni" ei ole kovin hyvällä tolalla tällä hetkellä. En tosin muutenkaan ole kiinnostunut näkemään entisten uusia. Olen muutaman entisen poikaystäväni kanssa kavereita vieläkin, mutta uudet ovat aina olleet tabu - puolin ja toisin.

Päivää kuitenkin piristi GinaTricotilta löytämäni kaksi neuletakkia. Kumpikin on hiukan pidempää mallia ja toinen toivottavasti ei edes kovin nukkaannu. Enpä ole oikeastaan aikaisemmin sieltä löytänyt mitään must-have-vaatetta... :)

Look No Further

"I can't stop and catch my breath
and look no further, for hapiness
and I will not turn again
cause my heart, has found its home
everyone I'll never meet
and the friends I wont now make
the adventures that they could have been
and the risks I'll never take."

Didolta on ilmestymässä uusi albumi ja kyseisen Look No Further-kappaleen saa ladattua ilmaiseksi Didon sivuilta. Pidän kyseisestä kappaleesta ja odotankin nyt uuden albumin ilmestymistä, sillä Didolla on jotenkin hyvin rauhallinen ääni ja usein lyriikoilla on jokin merkitys. Minulle tärkeintä musiikissa onkin sanoitus eikä itse melodia.

Kävin sitten tänään uusimassa matkakortin HKL:ssa, tullessani oli menossa numero 142 ja minun numeroni oli 196... Hiukan aikaa mietin, että pitäisikö yrittää huomenna uudestaan, mutta yllättävän nopeasti odotus menikin, sillä moni oli lähtenyt kesken ja jättänyt numeronsa käyttämättä. :)

Girls just wanna have fun...

Greg Laswellin versio kyseisestä kappaleesta on mielestäni hyvin... rauhoittava. Pidän siitä, toisin kuin alkuperäisestä versiosta! Muutenkin on mieliala ollut vähän alamaissa tänään ihmissuhdeongelmien takia ja on tullutkin katsottua aika paljon The Hillssiä netissä, vaikken yleensä sarjaa seuraakaan paljon.

Girls Just Want to Have Fun:

Pidän myös tästä Come As You Are-versiosta:

Mecca

Tuli sitten käytyä tuolla perjantaina kaveriporukalla. En ollut aikaisemmin käynnyt siellä, mutta paikka oli aika samanlainen kuin olin kuvitellutkin; jotenkin snobityylinen. Meccahan sisältää ravintolan, loungen, pation ja fresh barin, ikärajana on 24 vuotta. Tuo ravintola on ymmärtääkseni hyvin samanlainen kuin Lasipalatsin ravintola; suureen tilaan ängetty mahdollisimman paljon pöytiä, hienot annokset ja menü maksaa henkilöä kohden noin 50 €. Olinkin juuri viikko sitten syömässä Lasipalatsissa, joten olisi pitänyt Meccassa käydä myös syömässä vertailun vuoksi, mutta tällä kertaa tarkoituksena tosiaan oli viettää kiva baari-ilta.

Tuolta jatkoimme sitten muualle, koska piti päästä vähän tanssimaan! Ihan kiva istuskelupaikkahan Mecca on, mutta varmaan jätän toisen kerran menemättä, koska paikka on kallis ja pääasiakaskunta juurikin ylimielistä (tästä itse asiassa koimme hyvän esimerkin, mutta jätetään se tällä kertaa mainitsematta).

Lentokenttäpäivystystä...

Tällä viikolla joudun viettämään useamman päivän päivystämässä lentokentällä vaihtareita varten. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hengaan siellä ja aina silloin tällöin tulee vaihtari, jonka neuvon eteenpäin. Tämä homma on yllättävän väsyttävää, kun pitää yrittää näyttää pirteältä ja seisoa koko ajan. Huomennakin joudun olemaan siellä seitsemän tuntia ja vasta hiukan yhdentoista jälkeen saan lähteä kotiin... Täytyy ottaa hyvät eväät mukaan, omalta paikalta ei nimittäin kamalan paljoa voi lähteä pois ja ruoan hinta lentokentällä on aika korkea...

Onhan tuo kuitenkin todella hauskaa loppupeleissä; saa tavata uskomattomia ihmisiä!

 

"It's easier to leave than to be left behind"

Olen viettänyt pidempiä aikoja eri maissa ja opiskelen erimaalaisten ihmisten kanssa. Tämän lisäksi toimin tutorina vaihto-oppilaille. Tekeväthän nämä asiat elämästä melko rikkaan ja vaihtelevan mutta myös inhottavan, koska ihmisten vaihtuvuus on suuri ja aina joku on lähdössä pois. Jatkuvasti tulee kutsuja farewell-juhliin, mutta onneksi kuitenkin koko ajan tapaa lisää ihmisiä. Odotankin jo innolla, että uudet vaihtarit alkavat tulla ensi viikosta alkaen! Kevätsemesterin päättymisestä asti Helsinki on ollut tavallista tylsempi kaupunki!

Liian usean kanssa ei tule enää nähtyä heidän Suomesta lähdön jälkeen, vaikka aina vakuutellaan että nähdään pian. Harmi, mutta onneksi pystyy pitämään hyvin yhteyttä netin kautta! Onhan se lohduttavaa aina sanoa "nähdään pian", mutta valitettavan usein nämä sanat jäävät ilman tarkoitusta. Olen ollut itsekin vaihto-oppilaana ja silloinhan ne ihmiset olivat tärkeimpiä ihmisiä elämässäni, mutta kotiin palatessa prioriteetit usein muuttuvat. En ole mikään hyvä esimerkki, itse en ole käynyt vaihtokohteessani yli kahteen vuoteen, tänä kesänä sentään host-siskoni kävi Suomessa... :)

"So you lost your trust
And you never should have
No, you never should have
But don't break your back
If you ever see this
But don't answer that
In a bullet proof vest
With the windows all closed
I'll be doing my best
I'll see you soon
In a telescope lens
And when all you want is friends
I'll see you soon"

See you soon - Coldplay

Syksy, syksy...

Syksy on aina muutosten aikaa. Ihmiset vaihtavat luokkiaan, opiskelupaikkojaan, asuntojaan jne. Samalla on myös hyvä hetki miettiä miten elämä on muuttunut vuoden aikana. Omalla kohdallani elämäni ei ole kovin paljon muuttunut ulkoisesti, ainoastaan viime syksynä olin vielä Etelä-Afrikassa, jonne on vieläkin melko ikävä. Sisäisesti tunnen vanhentuneeni, mikä ei ole huono homma ollenkaan, ehtihän minulla jo olla tässä pieni parinkympin kriisi. Se taitaa olla jo ohi, tai sitten se kestää pari vuotta ja sitten voi alkaakin jo miettimään kolmenkympin kriisiä. Onneksi tuo on vielä hyvin kaukana, en minä nyt niin vanha vielä ole! (Haha kohta kehitän itselleni kriisin, että olen jo vanha mukamas...)

Syksy Suomessa on minulle hiukan jännää aikaa, Etelä-Afrikassahan on tällä hetkellä kevät. Muutenkin pimeys saa minut hakeutumaan kaikenlaisiin tapahtumiin ja ihmisten keskelle, muuten alan varmasti ikävöimään E-Afrikkaa! No, tällä kertaa vierellä taitaa kulkea myös mies...

Itse en ole kovin innoissani erityisesti tästä syksystä, sillä minun pitää tasapainoitella kahden opiskelupaikan välillä. En kuitenkaan malta odottaa, että pääsen ostamaan ihania neuleita! Eilen kiersin Stockmannin ja olisi tehnyt mieli ostaa muutama neule, mutta hillitsin itseni, sillä ulkona oli eilen melkoisen lämmin ja päädyinkin ostamaan t-paidan Zarasta. Tänään sää on kuitenkin hyvin pilvinen ja kolea, joten ehkä olisi kannattanutkin ostaa ne neuleet t-paidan sijaan... No, ehkä huomenna uusi kierros!

"Wake Me Up When September Ends"

got2b Shine hairspray (sparkling)

Olen aina pitänyt erilaisista kiiltotuotteista, joten minun oli pakko ostaa kyseinen hiuslakkamainen kiiltosuihke tai kiiltoa antava hiuslakka, en ole oikein varma kumpi tuo paremmin on. Tuo antaa siis hyvin kevyen pidon ja kiiltoakin vähän. Itse en yleensä pidä vahvoista lakoista, joten tuo on ihan hyvä tuote pitämään hiuksia vähän kurissa. En kuitenkaan usko ostavani tuota uudestaan, koska edes se vähäinen kiilto ei pysy kovin kauaa. Pysyn luottokiiltosuihkeessani ja käytän erikseen lakkaa!

Tuon tuoksu muuten voittaa tavallisen lakan tuoksun. Kyseisen tuotteen tuoksu on karkkimainen, hiukan toffeemainen. Yleensä en pidä tällaisista makeista tuoksuista, mutta ennemmin tuota haistelen kuin vahvaa tavallista lakkaa. Tuoksu tuntuu sitä paitsi haihtuvan hiuksista, joten ei sitä kovin kauaa joudu haistelemaan.

Yhteenveto: tuote tekee hiuksista vähän kovat, jos liikaa tai liian läheltä suihkuttelee, joten kiiltosuihkeeksi siitä ei ole eikä sitä mielestäni kannata ostaa kiiltoefektinsä takia, ellei halua kevyttä hiuslakkaa, joka myös hiukan tuo kiiltoa. Propsit vielä siitä, että tuon saa keveytensä takia helposti harjattua hiuksista pois!

(Kuva otettu puhelimen (tosin 5 megapikselin) kameralla, otan paremmat kuvat, kunhan saan oikean kamerani takaisin)

Kyllä tuossa ehkä pienen eron huomaa...? Värit ovat kuitenkin hiukan vääristyneet, hiusteni sävy on oikeasti paljon kylmempi. o_O

Ensimmäinen haaste

Sain tämän edelliseen blogiini vuodatuksen Charilta ja ajattelin että on hyvä aloittaa uusi blogi tällä.

1. Ikäsi?

2. Minne haluaisit matkustaa?

3. Lempipaikkasi?

4. Lempitavarasi?

5. Lempiruokasi?

6. Lempieläimesi?

7. Lempivärisi?

8. Tunnetilasi nyt?

9. Kulkuneuvosi?

10. Mitä teit viime lauantaina?