"It's hard to say that I was wrong
It's hard to say I miss you
Since you've been gone it's not the same
It's hard to say I held my tongue
It's hard to say if only
Since you've been gone I'm not the same"
Hard to Say by The Used
Synttärini olivat ja menivät. Nyt vähän vanhemmalla iällä olen liittänyt synttäreihini tiettyä melankoliaa, tuntuu ettei elämäni ole oikein sitä, mitä haluaisin sen olevan. Ongelmana on vain, etten tiedä miten minun pitäisi muuttaa sitä. Nuorempana minulla oli tapana suunnitella ja ajattelin hyvinkin pitkällä tähtäimellä. Nykyään elän käytännössä päivän, korkeintaan viikon, kerrallaan.
Tämä postaus voi tuntua monesta hiukan oudolta ja liioittelultakin, joten muutama fakta ensin: 1. Etelä-Afrikka on maailman vaarallisimpia valtioita 2. Raiskausluvut ovat maailman suurimmat 3. On tavallista, että ulkomaalaisia otetaan feikki-takseihin (vaikea erottaa) ja heidät ryöstetään yms. 4. EI IKINÄ saa kävellä yksin illan hämärtyessä 5. On alueita, joille valkoihoisten EI IKINÄ pidä mennä!!! 6. Älä luota ihmisiin!! Näitä tarinoita kuulee valitettavan usein. : (
Monet ihmettelevät miksi oikein haluan takaisin Etelä-Afrikkaan, niinpä... Hulluahan se on haluta sellaiseen maahan. Kuitenkin, maan vaihtelevaisuus ja täysin erilainen elämä kiehtoo ja tuntuu omilta.
Olenkin nyt yrittänyt miettiä miten voisin hiukan "spice up" kaikkea ja ensimmäisenä on tullut (tietenkin) mieleen, että lähtisin pariksi kuukaudeksi Etelä-Afrikkaan takaisin. Minulla olisi juuri sopivasti aikaa siihen alkuvuodesta, mutta jokin alitajunnassa on esteenä...
Vanhemmiten olen alkanut huolehtimaan enemmän turvallisuudestani. Tällä tarkoitan esim. että kesällä en halunnut mennä Lintsin kaikkiin laitteisiin, koska fiksumpi puoleni muistutti, että on turha ottaa riskiä siitä että jotain tapahtuisi. Samoin nyt kun mietin miten rohkeasti liikuin Johannesburgissa vuosi sitten, ainoana ajatuksena tulee mieleen, että se oli aivan mielettömän typerää ja onneksi mitään ei tapahtunut, vaikka käytännössä useamman kerran asetin itseni suoraan vaaraan. Tämä hiukan estää sinne lähtöä... Tiedän hyvin millaista todellisuus on siellä ja kuinka vaarallista siellä todella on! Saa nyt nähdä, noin viikon sisällä teen päätöksen... Vanhempani ovat varmaan taas niiiin innoissaan, he ovat asuneet Etelä-Afrikassa myös ja tietävät liiankin hyvin mitä kaikkea heidän tutuilleen on tapahtunut ja eivät varmasti ole yhtään innoissaan, että heidän 21-vuotias vaalea tytär lähtee taas tutkimaan maata. :D Ymmärrän heitä täydellisesti, olenhan itsekin hiukan huolissani asiasta, mutta mutta... ei sellaiset asiat voi rajoittaa elämää kovinkaan paljoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti